Yhden uuden lapsuuden muiston
teki aikaiseksi pieni kissa
pensaikossa puiston.
Valkoinen ja pehmeä, kehräsikin kovaa.
Ei pieni poika muista nähneensä aiemmin mitään yhtä somaa.
Ihastusta, silitystä, rapsutusta
korvan takaa, raps raps!
Se mukaan piti, kotiin ottaa,
laittaa syliin, naps!
On ruokittu ja juotettu, hampaat pesty hyvin,
unikaverin paikalle jälkeen sadun, sylin.
Hyvää yötä pajunkissa, hyvää yötä katti.
On aika öisten seikkailujen,
niin sanoo Nukkumatti.
Ja aamulla kun tavataan,
on aamumaidon aika.
On hyvä päivä luvassa,
kevättä jo ilmassa.
Se, jos mikä,
se, jos mikä
on pajunkissan taika!
Kannonnokalla 